Pohdintaa vaalituloksesta

Vaalitulosta ja maailmaa koskeva koluminini Piiskavaltion katkerat kansalaiset löytyy nettilehti Puimurista.

Ajatuksia perustulosta

Nyt laitan lusikkani tuliseen soppaan. Kirjoitan muutaman sanan perustulosta Ville Kopran perustuloraportin innoittamana ja suututtamana.

Perustulolla tarkoitan tässä vastikkeetonta elämisen perustasoon riittämätöntä tai riittävää tuloa, en siis kansalaispalkkaa, joka ei ole vastikkeetonta, vaan velvoittaa palkkatyömäiseen kansalaistyöhön, jota on tarjolla riittävästi kaikille.

Mielestäni perustulokeskustelu yhden maan kohdalla on tylsää, vaikka mallia olisikin hyvä kokeilla jossain, jotta saisimme edes jonkinlaisia kokemuksia siitä. (Tällä hetkellä ainoita suuntaa-antavia tuloksia on 1790-luvulla Englannissa tehdystä Speenhamland-kokeilusta, jonka seurauksena työnantajat romahduttivat palkkatason ja tämän seurauksena työn tuottavuus - yllätys yllätys - romahti.)

Kansallisen perustulon perustelut ovat olleet jo Suomessa mielenkiinnoltaan vaihtelevia.

Oikeisto perustelee sillä "homo economicuksien" kokemien kannustinloukkujen purkamista, vaikka kannustinloukut eivät Pentti Arajärven mukaan näytä edes olevan ongelmia Suomessa. Esimerkiksi Vihreiden esittämä malli voisi pikemminkin luoda psykologisen kannustinloukun, jos kaikkia tuloja verotettaisiin n. 40 % veroasteella. Tosin mitään arvioitahan kannustinvaikutuksista ei ole mahdollista esittää, koska kokemuksia ei ole olemassa. Kaikki ennustukset perustulosta ovat siis hömppää, niin puoltavat kuin vastustavatkin. Perustulokeskustelua voidaan käydä vain periaatetasolla.

Sosiaaliturvan yksinkertaistaminen on yksi perustelu sosiaaliturvalle. Tämä tarkoittaisi useiden järjestelmien (opintotuki, kansaneläke jne.) korvaamista perustulolla. Ei kuitenkaan ole mitään estettä sille, että nämä järjestelmät yhdistetään samalle luukulle ilman, että niitä korvattaisiin perustulolla. Sen sijaan suurempi ideologinen

Moni perustelee perustuloa markkinariippuvuuksien vähentämisellä. Tämä on mielestäni paras kansallinen perustelu perustulolle. Riippuvuudet työmarkkinoiden kehityksestä - kuten palkkojen putoamisesta alle selviytymisrajojen - on hyvä eliminoida.

Suomessa tämä tosin on huonohko perustelu, koska meillä on mm. ay-liike, jonka puitteissa asioita voisi käsitellä. Valitettavasti ihmiset ovat hylänneet liikkeen, mikä on ymmärrettävää, koska siitä on kehkeynyt vain kapeakatseisia taloudellisia intressejä ajava monoliitti. Ay-liike voisi näyttää hyvin toisenlaiselta, jos pätkätyöläiset olisivat siinä aktiivisempia. Lisäksi markkinariippuvuuksia poistavaa sosiaaliturvaa on olemassa muutenkin riittävästi.

Toisaalta perustuloa voisi perustella myös oikeudella olla olematta työssä. Tämä on melko houkutteleva perustelu. Minuakaan ei totta tosiaan kiinnosta tehdä 14-tuntista työpäivää (vaikka, myönnettäköön, teen nykyään yli 10-tuntista akateemista päivää, koska koen sen mielekkääksi) vain voidakseni ostaa plasma-tv:n ja katsoa siitä loputonta idols-paskaa, toimintapullamössöä ja pornoa lähenteleviä musiikkivideoita, joissa markkinoidaan kännyköitä. Kännykällä sitten voikin mukavasti parantaa tuottavuuttaan, jotta johto ja suurosakkeenomistajat (miinus eläkerahastot) voisivat katsoa sitä vielä isompaa plasma-telkkariian ja ajaa vielä hienompaa autoaan ja vieraantua vielä enemmän lapsistaan, jotka eräänä päivänä kiitokseksi huonosta vanhemmuudesta puukottavat sinua selkään saadaksesi omaisuutesi. Ja niin edelleen.

En ole koskaan osannut niellä - ihan sama onko se oikeistolainen vai vasemmistolainen - sosialistista yhteiskuntaa, jossa ihmiset on pakotettu tekemään täysin tarpeetonta työtä. Luulisi, että teknologinen kehitys yhdistettynä sivistykseen olisi tehnyt tästä jo tarpeetonta. Näin ei kuitenkaan ole. Sivistys on usein unohtunut ja monilla kentillä korvautunut markkinoilta ostettavalla massakulttuurilla sekä liukuhihnakoulutuksella, joka ei palvele juuri kenenkään tarpeita tai haluja.

Ongelma on joka tapauksessa siinä, että useat toimeentulo- ja hyvinvointijärjestelmät perustuvat työlle. Sosiologit Giddens ja Beck kirjoittivat aiheesta taannoin hesarin vieraskynässä. Työelämän uusi institutionaalinen epävarmuus (ihmiset tosin kokevat entistä enemmän varmuutta, vaikka instituutiot heikentyvätkin) yhdistettynä pääoman vapaaseen liikkuvuuteen (lue: veroparatiisien aiheuttama verotuksen kriisi, tuotannon siirtäminen halvoille vapaatuotantoalueille ja pääoman valta demokratian yläpuolella) ja tavoitteeseen Euroopan integraatiosta on melkoinen paketti.

Euroopan tai koko maailman integraatio vaatii viime kädessä myös yhteiseurooppalaisen tai globaalin sosiaalipolitiikan käyttöönottoa. Koska työhön ei voi enää luottaa hyvinvoinnin tai edes toimeentulon takaajana, on otettava käyttöön kansalaisuuteen perustuvia sosiaaliturvan muotoja. Mikäli markkinoiden roolia halutaan korostaa palveluiden tuottajina ja vakuutusten tarjoajina, ei liene muita mahdollisuuksia kuin perustulo - joka tullaan näkemään Euroopan-laajuisena 2030-luvulla, veikkaisin.

Toisaalta perustulo ei voi esimerkiksi Euroopassa olla liian korkea, koska tällöin verot kasvaisivat jopa kaksinkertaiseksi, jolloin "virtuaaliset veronmaksajat", eli varakkaat yksityishenkilöt ja yritykset pakenisivat suureksi (ei kuitenkaan suurimmaksi) osaksi muualle. Tarvitaan siis laajempia ratkaisuja.

Globaali perustulo olisi kieltämättä jo jotain. Sillä todella poistettaisiin köyhyyttä. Ja köyhyydellä on väliä. Suomalaisella pätkätyöläisellä tai eläkeläisellä ei ole ainakaan minulle kertakaikkisen mitään väliä, kun vertaa sitä siihen faktaan, että maailman ylivoimainen enemmistö elää alle kahdella dollarilla päivässä.

Itse voin mielelläni julistautua globaalin perustulon - tai vielä mieluummin kansalaispalkan, joka kannustaa tekemään köyhyyttä vähentävää työtä - ihanan utopistiseksi kannattajaksi. Samalla lausunnolla irrotan itseni kokonaan tästä äärimmäisen kansantalous-psyko-nationalismin leimaamasta perustulokeskustelusta.